Ei mittään tolokkua ja Markku Aro

Lapsrakas kävi viikottaiseen tapaan Oulun Tähtisirkuksen sirkuskoulussa Sunnuntaina. Käytin tuon tunteroisen omaan hyvään, kävin kävelyllä ilman paineita sykkeen nostamiseen, kalorien polttamiseen tahi hien nostamiseen. Lunta satoi ihan ihan vaikka kuinka paljon ja kuorrutti minut hetkessä valkoisen hötön peittoon. Kävelin siis hiljakseen sirkuskoulun pihasta, Oulussa, Värtössä, Värtöntiellä, kun tyytyväisen rauhallinen ja herttaisen välinpitämätön olotila muuttui ihmetykseksi: tuon yhden tieosuuden Värtöntie (päiväkodin nurkilta) - Oulunsuunkuja -varrella oli edustettuina sellainen rakennustapojen ja tyylien kirjo että eipä muualla... Oli oletettavasti alkuperäistä n. 1950-60 -lukuista puutaloa idylleine pihapiirineen, -70 -lukuista tasakattoista tiilitaloa, -80 -lukuista rypylätiilitaloa, -90 luvulla tehtyjä kartanokopioita, - 00 luvun asuntomessutyyppitaloja, kourallinen tyypittömiä ratkaisuja, sekä erinäinen valikoima elementtikerrostaloja ja rivareita kaikilta em. vuosikymmeniltä. Mahtui joukkoon myös yksi mansardikattoinen puutalokin. Lautaa, hirttä, tiiliä, mineriittiä, rappausta, harkkoa ja peltiä.
 
Värikirjo oli vähintääkin yhtä vaikuttava: punamultaa, keltaisen ja sinisen eri sävyjä, tiileissä valkoista, punaista, ruskeaa ja sinappikakkaa, harmaa, siniharmaa, sini-punainen, ruskea, beige, keseisimmät suloiset pastellit, kerrostalojen harmaata pintaa tehostivat kirkkaat keltainen, punainen, sininen ja vihreä.

Kaikki tämä 1,234 m matkalla, kahdessa korttelissa.

Järjestystä, standardia ja kaavaa vaativa ja vaaliva oletusarvoistusmieleni ihmetteli ja kummasteli, että eikö tähän nyt herrajjestas ole kukaan tehnyt mitään julkisivuohjeistusta, minkä mukaan aluetta olisi alettu kehittämään. No ei ilmeisesti tai sitten tienoon rakentajat ovat kauheita kapinnallisia kaikki tyynni. Parahultaisesti asiaa hikoiltuaan, mieleni tuli tulokseen että mitä tuota hikoilee, siinä on koti kodin vieressä. oma helmi kullekin, turvapaikka ja lämmin liesi. Tilkkutäkki jossa jokainen riepale pitää kokonaisuutta kasassa.

Kuva Strawberry Patchers

Loppukaneettina Markku Aron tulkitsemana "Anna kaikkien kukkien kukkia" vuodelta 1974. Hyvä vuosi, muutimme Raahessa isän rakentamaan, julkisivun sanelemana tasa tai ns. pulpettikattoiseen taloon. Sanelu oli huono, minkä kirvesmieskin osasi ennustaa kieltäytyessään moisen rakentamisesta. Tuli vesi läpi, katon modifiointi harjalliseksi maksoi melkein yhtä paljon kuin talon rakentaminen. 

P.s. Miten se muuten onkin kun mennessä ihan selvästi lumi tulee vastaan, ei siis laskeudu pystysuoraan taivaista ja tullessa, kun suunta on päinvastainen, lumi tulee edelleenkin vastaan, ei takaa, mitä tämä on, kysyn vaan.