Ketunhännän kokoiset lumihiutaleet putoilevat hiljalleen maahan kun mussutan maankuulua sotkun munkkia Sodankylän jääkäriprikaatin pihalla. 15 asteen pakkanen jähmettää munkkirasvat heti kun se mobiilisotkusta ulos tarjotaan, mutta integroituna suussa kuumaan kahviin, ihan hyvää, ei niin hyvää kuin Tuomenkukassa, mutta ihan hyvää. - Tuomenkukan munkit uhkaavat muuten jäädä tulevina kesinä saamatta, kiitos Oulun kaupungin haluttomuuden remontoida omistamiaan tiloja soveliaiksi noiden herkkujen valmistamiselle. Hävetkää sanon minä! Minä siirrään asiakkuuteni sinne minne munkit muuttavat vaikka mitä paakkelssia tulisi tilalle, niih! - Mutta takaisin Sodankylään.
 |
| Ranskan Grande Armée eväsretkellä venäjällä Orange Maurice Henri (1868-1916) |
Kyllä nyt huolettaa, miten se armeija marssii jos ei ole massut täynnä! Kyllä ei ole minun paikka tämä instituutio, viettäisin varmaan kokolailla paljon aikaa arestirappusilla, sieluni silmin näen jo äkikseltään miettimisharjoituksiin johtavia tilanteita muutaman "Eläpä tuu väläkky siihen karjumaan kun minulla on potun syönti kesken, mee hakemaan kuppi kahavia, tuo samalla pippurimylly ja kävellään sitten yhdessä takasin huoneelle ja otetaan tirsat!"
Tuovatko armeijamuistot veden kielelle?
Aliupseerikurssimme oli ollut kaksi viikkoa ilmatorjuntatykistön kovapanosammunnoissa Lohtajan Vattajanniemellä. Paluu koululle tapahtui puolenpäivänjälkeen ja ruokailuun oli kolme tuntia. Nälkä oli hirveä, taskussa ei pennin latia eikä sotkusta saanut velaksi. Läheisestä sotkusta leijui juuri paistetun munkin tuoksu ja se lisäsi nälkäämme. Me - kolme aliupseerioppilasta - päätimme että jospa ne sotilaskotisisaret kuitenkin antaisivat velaksi. Toivoa täynnä marssimme sisään ja esitin asiani että josko tämän kerran antaisitte velaksi, kun on niin hirveä nälkä. Sisar hento katsoi vähän aikaa meitä - likaisia ja likaisissa vaatteissa olevia. Sitä vaille ettei vesi herahtanut hänen silmiinsä hän sanoi: "Tulkaapa pojat tänne kettiön puolelle". Siellä oli suuri vati täynnä vasta paistettuja tyttömunkkeja. Sotkusisko pani täyden maitokannun ja lasit viereemme ja sanoi, että nyt sitten syötte niin paljon kuin jaksatte - eikä mene velaksi. Ja me pojat syötiin - ainakin yheksän - mieheen.
VastaaPoistaYllä olevaa muisteli iskä v. -45
PoistaMaailmassa on (oli) vielä inhimillisyyttä :) Herkällä mielellä taitaa sotkusiskokin tuota muistella, pelasti sentään henkiä!
PoistaMukava muistelo oli!
PoistaTarkemmin ajateltuna, minullahan on sittenkin armeijamuistoja. Aika kullatkoon ja säilököön muistot elämää kannatteleviin kehyksiin. Voin sanoa: kyllä! vesi herahtaa kielelle armeijamuistoista. "Sotku" se oli täällä Oulussakin. Ja mungit! Jokapäiväisen leivän tarjosivat pojille valtion velvoittamat vara-äidit. Lohduttava katse kauhan varressa loputtomalta tuntuneen hiihtomarssin päätteeksi lämmitti kuulemma norjaa sydäntä.
VastaaPoistaArmeija johtajakoulutuslaitoksena kiinnostaa. Sopivasti preventiota ja kausaliteettia höystettynä uuden ajan vastuunottoon. Sairaalan hierarkia on muuten armeijan lapsi. Varsin ymmärrettävistä syistä myöskään siellä ei kesken leikkauksen pidetä demokraattista kokousta siitä, kuka hakee defibrillaattorin oltaissa hätätilanteessa.
Työtehtävänsä sisäistänyt teho-osaston henkilökunta pelastaa henkiä, samoin tekee hyvin ohjeita vastaanottamaan oppinut sotilas toimittaessaan maanpuolustustyötä. Kummassakin tehtävässä tarvitaan myös siviilirohkeutta. Jotta tohtii ottaa arjessa vastaan haastetta. Missä siviilirohkeutta opitaan? Onko se ajassa elettyjen tosikohtaamisten summa? Vaikka esimerkiksi, kun se väläkky on saanut sumppikutsun ja uskaltautuu vielä tilannekatsauksen jälkeen tirsoillekin.
Niinpä, mitenkähän kävisi poikien ilman valtion palkkaamia varaäitejä, miltä se tuntuisi kun kotia ikävöivien lautasia täyttäisi ja tsinuskimunkkeja (niitäkin on nykyään tarjolla, tsinuski- ja maitosuklaakuorrutettuja!) tarjoilisi rotevat ja rumat miehenköriläät, olisiko se erilaista, ihan varmasti olisi?
PoistaVäläkky voisi hyvinkin - syväjohtamisen ammattilainen kun on - mieltyä ajatukselle, ymmärtäen että tuo äkänen emäntä inspiroituu ja motivoituu uuden - armeijahommat - oppimiselle paremmin jos se saa ruokansa rauhassa nauttia. Heleposti! Loistavaa!
Tykkää.
Poistatuoreet munkit on hyviä..
PoistaTara, niin ovat! Vaatimystaso on aikas korkealla :)
PoistaMunkit on kyllä hyviä, mutta herkutella voi keveämminkin. Minäkin tein herkkua viikonlopuksi http://bit.ly/X8MiKi
VastaaPoistaKatja on kyllä herkkua tuokin, kiitos vinkistä ja blogista :)
PoistaJuu munkkia(kin) kohtuudella, joskus tuntuu vaan että mikään korvike ei auta jos jonkin halajamiseen on syän virittäytynyt.
Itse muistan kun Sodankylässä meidän sissilinja sai aina syödä trangiasta varaston takana muiden marssiessa ruokalaan. Mettäkeikalla oli sitten mukavaa mussutella kuivamuonaa kun Hyvä Tuli (sinolia) oli valunut trangian kattiloihin eikä talvella ollut aikaa pestä astioita. Vieläköhän näin vanha pääsisi kertaamaan? Aika kultaa muistot:-)
VastaaPoistaTopi nyt jäi vähän epäselväksi että oliko tuo hyvä vai huono muisto tuo trangiasta syöminen :) Metsäretkellähän on AINA ihana evästellä, rauhassa keitellä nokipannukahvit ja paistella makkarat ja vaahtokarkit ja ja ja Välillä käy vähän kateeksi kun armeijassa aina metsäretkeillään...
Poista